Mitä ihminen ei saa sanoa

Maailmassa on paljon asioita, joita ei saa sanoa. Ne ovat ihan ilmiselviä asioita, jotka kaikki tajuavat ja näkevät mutta jostain syystä niiden sanominen on epäsoveliaista ja kiellettyä. Ne ovat sadun kiellettyjä sanoja.

Tyhmä 

Tyhmiä ihmisiä ei ole, on vain käytännölliskonkreettisia ihmisiä. Olen usein pohtinut erään - itseni kanssa lähes yhtä fiksun - kaverin kanssa, kuinka paljon tyhmiä ihmisiä onkaan olemassa? Olemme päätyneet lukuun 99,99 prosenttia, joka voi hyvinkin olla liian pieni arvio.

Tyhmät ihmiset kuluttavat koko päivän jauhamalla paskaa. He ovat kuin koneita, jotka on ohjelmoitu tekemään asiat samalla tavalla joka päivä. He käyttäytyvät idioottimaisesti mutta me emme saa sanoa heitä tyhmiksi, vaikka he ilmiselvästi sitä ovat.

Lasta on erityisen kiellettyä sanoa tyhmäksi etenkään hänen vanhemmilleen, vaikka jokainen opettaja tunnustaa hiljaa itsekseen vessanpytyllä istuessaan tuntevansa satoja oikein umpityhmiä murkkuja, joiden päässä ei loista kuin rasvaiset hiukset.

Myös vanhukset ovat järjestään kaikki hyvin herttaisia ja mukavia. Se joka sanoo tyhmää ja pirullista vanhusta tyhmäksi ja pirulliseksi, joutuu heti kaikkien muiden paheksunnan kohteeksi.

Varakas ja arvostetussa asemassa oleva henkilö on myös aina viisas – rahalla on sellainen maaginen ominaisuus, että se tekee ihmisen viisaaksi, kauniiksi ja hyväksi vitsin kertojaksi, jonka kaskuille kaikki nauravat äänekkäästi. Olen itse tutustunut pariin miljonääriin, joita kukaan ei uskalla sanoa tyhmiksi, vaikka he sitä ovat. Rohkenen jopa epäillä, saisivatko he liikkua vapaasti kadulla ilman miljooniaan.  Heidän ympärillään liehakoivat nuoleske-lijat eivät kutsu heitä tyhmiksi vaan käyttävät hienostuneempia, rikkaille varattuja termejä kuten ”persoonallinen” ja ”temperamenttinen”.

Vanha

Ihmistä ei saa sanoa vanhaksi, koska se ikävällä tavalla muistuttaa häntä siitä, että kuolema on väistämättä jo lähellä. Kun mies täyttää viisikymmentä ja on jo muutaman vuoden päässä ensimmäisestä infarktistaan, häntä kutsutaan juhlapuheissa ”miehen ikään tulleeksi” tai ”mieheksi parhaassa iässä”. Todellisuudessa jäljellä on enää muisto villistä seksielämästä ja siitä kun joku pyysi töihin.

Muita kuoleman pelkoa lievittäviä mantroja on vertaus siitä, kuinka viinikin vain paranee vanhetessaan. Todellisuudessa osa viinieristäkin pilaantuu ja muuttuu happameksi, oudon sameaksi ja pahan hajuiseksi, niin kuin moni vanhus.

Todellisuudessa vanhukset ovat nykyajan terroristeja, joita ei saa kutsua vanhoiksi vaan ikääntyneiksi, joiden huonoa käytöstä on siedettävä enemmän kuin esimerkiksi lasten huonoa käytöstä ja jotka täyttävät sanomalehtien yleisönosastot kyllä-ennen-vanhaan-oli-jupinoillaan, joissa järjestelmällisesti tuomitaan kaikki alle 25-vuotiaat huligaaneina, laiskureina ja pahimmassa tapauksessa sivareina.

Poliitikot nuoleskelevat vanhoja ihmisiä, koska he ovat ideaalisimpia äänestäjiä – arvostelukyky heillä on jo iän myötä heikentynyt ja heitä on määrällisesti niin paljon. Kustannukset per ääni ovat alhaiset, koska riittää että ehdokas käyttää siistiä paitaa ja solmiota, antaa haastattelun Kotiliedelle, muistaa mainita isoisän veteraani enon ja lupaa korottaa eläkkeitä.

Vanhaa pitäisi voida sanoa vanhaksi. Se kertoo ihmisen päässeen jo tiettyyn pisteeseen matkallaan kohti loppua. Sen sijaan ”ikääntyvä” kertoo vaan että, vuosia tulee lisää koko ajan ja sillä perusteella 3-vuotiaskin on ikääntyvä.

Paska

Kukaan ei käy sadussa paskalla. Se on täysin sopimaton ilmaisu. Paskalla käynnin korvaa käsien pesu, puuterointi tai lepohetki. Where can I wash my hands? Where is a restroom/powdering room?

Jostain kumman syystä yksi maailman luonnollisimmista asioista on julistettu pannaan. Pieni lapsi ei vielä ymmärrä sitä ja on vilpittömän kiinnostunut kehostaan ulos tunkevasta massasta. Pian hänet kuitenkin opetetaan häpeämään eritteitään, kunnes sitten taas muutaman vuosikymmenen jälkeen asia palaa mieleen vanhusten hoitolaitoksessa. Siellä yksi päivän tärkeimmistä keskustelun aiheista onkin sen väri ja viskositeetti.

Lapset oppivat nopeasti, että kyseessä on joku hävettävä ja likainen juttu. Veljeni kinasi kuusivuotiaana naapurin pojan kanssa siitä, käykö Kuningatar Elisabeth paskalla vai ei?

Köyhä

Köyhä ei ole köyhä.  Köyhä on kaupanalan tutkijoiden käyttämän terminologian mukaan ”hintaherkkä asiakas”. Loput asiakkaat ovat sitten varmaan hintaresistenttejä eli idiootteja, joille voi myydä mitä ylihintaista vaan.

Suomen historiassa on paljon esimerkkejä siitä, kuinka ihminen voi loukkaantua, ja mitä kauheaa siitä seuraa, kun häntä sopimattomasti haukutaan köyhäksi. Sijoittaja Henrik Kuningas meni joskus nuorempana sivumennen kommentoimaan Björn Wahlroosille ”jos sä Nalle oot niin viisas, niin miks sä oot sitte köyhä?”.  Kaikki tiedämme mitä siitä seurasi.

Lihava

Maailmassa ei ole lihavia ihmisiä. Tai jos muutama onkin, niin heitä ei ole soveliasta sanoa lihaviksi. Mutta jos totta puhutaan, niin lihavia on kaikkialla jo niin tolkuttomasti.

Suomalaiset miehet ovat maailman tilastossa jenkkimiesten jälkeen toisena, naiset neljäntenä. Ei tarvitse kuin istua hetki ostoskeskuksen keskikäytävän penkillä ja tarkkailla suomalaisen, jalopiirteisen rodun edustajien ohimarssia. Ei riitä että kaikki eläkeläiset ovat tiskipöydän reunalla olevan 4 litran viinitonkan pöhöttämiä ja punakkanaamaisiksi värjäämiä, vaan nykyään myös aiemmin niin hoikat teinitytötkin lyllertävät ohitse esitellen korvanapeista tulevan heavy-musiikin tahdissa hyllyäviä vatsamakkaroitaan. Kaiken kruunaa leveä perse, jonka päälle on fysiikan lakeja uhmaten saatu jotenkin ujutettua piukat leggingsit. Mustat, koska se hoikentaa.

Teinityttöä tai eläkeläispappaa ei saa sanoa lihavaksi. Voi tulla trauma. Ja se on niin väärin lihavaa kohtaan, koska hän ei voi mitään lihavuudelleen. Hänellä kun on sellaiset rauhaset ja hormoonit, että vaikkei mitään syö niin silti lihoo.

Lihavia kohtaan alkaa jo vaateteollisuuskin olla kohtelias. Koska lihavuus on kielletty eikä se ole kovin myyvä markkinoinnin kannalta, teollisuus on muuttanut vaatekokoja. Entinen XL ja L ovatkin nykyään M. Ja kun sama hikinen norsunpuolikas sovituskopissa äheltää itsensä kolttuun, joka onkin M, niin hän ilahtuu ollessaan niin normaali, ja ostaakin sen joukkuetelttaa muistuttavan ylihintaisen luomuksen.

Lääkärit ovat kaikkein pahimmassa raossa puun ja kuoren välissä. Osa potilaista on jopa nostanut syytteitä lääkäriä vastaan kun potilasta on loukattu vihjaamalla ylipainosta. Suuri osa terveyskeskuskäynneistä olisi kuitenkin vältettävissä jos ihmiset eivät söisi itseään sairaaksi; diabetes, sydän vaivat, hengen ahdistus, uniapnea, nivelrikot.

Jos sadussa saisi puhua totta ja hyssytys lopetettaisiin, niin moni potilas havahtuisi muuttamaan elintapojaan ja eläisi vanhemmaksi.  Lääkäri sanoisi ”Kuulkaa rouva, te olette ihan kuvottavan ylipainoinen, pöhöttynyt ja haisette hielle kun ette enää kunnolla pysty läskejänne kantamaan. Polvia ja lonkkaa en veronmaksajien rahoilla leikkaa, koska olette itse vaivan aiheuttanut vaikka olen asiasta useasti varoittanut. Ennusteen mukaan kuolette seitsemän vuotta aiemmin tämän itse aiheutetun ylipainon vuoksi.”