Valehtelijan päivä

”Nyky-yhteiskunnassa pärjääminen edellyttää kansalai-selta lähes alinomaista valehtelua ja asioiden vääris-telyä sekä omien mielipiteiden ja totuuden piilottelua. Se on ainoa tapa kiivetä sosiaalisessa arvoasteikossa ja saavuttaa asema kunnon kansalaisena”

Ekonomi Jani Petteri Korhonen herää ja satu voi alkaa.  Hän muistaa unessa rakastelleensa hemaisevan typykän kanssa veneen kannella, kajuutassa ja pari kertaa laiturilla. Tyytyväinen, energinen uros venyttelee itseään sängyn reunalla, laittaa tohvelit jalkaansa ja nostaa samalla lattialle pudonneen Viagra – paketin yöpöydän laatikkoon.  Olo on mahtava ja päivä valehtelijana voi alkaa.

Ensimmäiset valheet syntyvät aamu-unisuuden vuoksi hitaasti mutta viimeistään vessan peilin edessä voi jo verrytellä valehtelemalla itselleen. Peilistä katsoo komea nuorimies (42 v, 168 cm, 110 kg), jonka seksikäs paljas päälaki ja silmien terävä katse saa toimiston nuorempien naisten jalkovälin kostumaan.  Suihke Frankfurtin kentältä ostettua huippukallista Bossia saa ekonomimme roikkuvat tissit ja kaikki kolme rintakarvaa muistuttamaan Arnold Schwarzeneggerin jumalaista olemusta.

Huomenta kulta! Opitut ja tavanomaiset löperrykset vaimolle vähentävät sen nalkutusta ja seksiä saa edes kerran viikossa. Lapsille valehdellaan aamiais-pöydässä kuinka isän nuoruudessa tähän aikaan aamusta oli jo sanomalehdet jaettu ja lumi luotu pihasta. Illalla menee taas töissä myöhään – uusi pomo, Johan, on kova hiostamaan. Todellisuudessa kotiin ei huvita tulla ja uuden työharjoittelija Johannan kanssa on mukavampaa.

Parkkipaikalla naapurin Vekalle valehdellaan, ettei koeajossa pari viikkoa ollut Audin kaupunkimaasturi oikein miellyttänyt, koska turbon vääntö yli 140 kilometrin tuntinopeuksilla ei ollut tarpeeksi kovaa. Todellisuudessa appiukko tuli Thaimaan matkaltaan takaisin ja vei autonsa. Luvataan taas naapurille mennä pelaamaan tiistaina tennistä, joo on tosi mukavaa. Kuolettavan ikävä tyyppi, mutta sen muijan veli on toimitusjohtajan serkku.

Pomo puhuu paskaa 

Työmatkalla aamuruuhkassa kuunnellaan Radio Suomi Poppia ja opetellaan uusimmat homovitsit. Niitä voi sitten tiputella kahvihuoneessa ja kohentaa omaa miehistä heteroimagoaan. Ruokatunnille kannattaa säästää Seiskan uusimmat jutut Sillanpään matkasta New Yorkiin poikaporukassa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin se, että työkaverit luulisivat Korhosta homoksi. Sen torjumiseksi täytyy nähdä paljonkin vaivaa.  

Palaverit ovat yhtä helvettiä! Uusi pomo puhuu yhtiön arvoista, siitä kuinka henkilöstö on kaikkein suurin voimavara koko konsernille. Kaikki tietää, että se puhuu paskaa. Kalevin veli on johtoryhmässä ja hän on vuotanut yt-neuvottelujen alkavan helmikuussa. Pomon puheen jälkeen kaikki peräjälkeen nousevat ylös todistamaan omaa uskoaan yritykseen, voi itku.  Kaikki valehtelevat ja jokainen myös tietää tekevänsä niin.

Palaverin jälkeen pomo haluaa käydä kaikkien kanssa kahden kesken työsuhdekeskustelun. Se menee joka vuosi saman kaavan mukaan, kaavan jonka joku konsultti on polttoraudalla iskenyt pomon aivoihin. Ensin kaadetaan kahvit ja pomo heittää jonkun vitsin. Korhonen nauraa tyhmälle vitsille koska siitä on hyötyä. Pomo tykkää Korhosesta ja luulee olevansa hyväkin vitsinkertoja.

Ensin aina kehutaan. Kaikkein tyhmimmästä ja laiskimmastakin työntekijästä kuuluu tässä kohdin sanoa jotain positiivista. Mitä tyhmempi työntekijä on, sitä helpommin ansiottomat kehut uppoavat häneen. Korhonen ei ole kovin tyhmä. Hän tajuaa, että pomo yrittää kehumalla olla maksamatta hänelle enemmän palkkaa. Keskustelun tässä vaiheessa Korhosen onkin hyvä pudottaa sivulause, jossa annetaan viitteitä kilpailevan firman kiinnostuksesta häneen. Tämä valhe tietysti tepsii vain noususuhdanteessa. 

Pomo kehuu että myynti on kasvanut mukavasti. Tämän Korhonen imaisee itseensä kuin pesusieni ja hänen egonsa paisuu. Todellisuudessa myynti kasvaa hyvinä aikoina ja laskee huonoina eikä Korhosen työtahdilla ole siihen juurikaan vaikutusta. Hän kuluttaa suurimman osan työajastaan Internetin pornosivuilla oli sitten hyvä tai huono aika.

Onnistunut nuolaisu

Korhosen kannalta oleellisin osa työsuhdekeskustelua on onnistunut nuolaisu, joka ei saa olla liian ilmiselvä ja tökerö, vaan se täytyy osata pukea sellaiseen muotoon, että ovelinkin pomo uskoo valheen ilman minkäänlaista itsekritiikkiä. Tällainen Kaikkien Nuolaisujen Äiti voisi olla esimerkiksi viittaus paikallislehdessä julkaistuun puolimaratonin tuloksiin, joissa pomo sijoittui kymmenen joukkoon tai sitten onnittelut pomon itsenäisyyspäivän mitalista, josta on syytä muistaa tarkkaan oliko se jaettu kissankulta vitjojen vai kärpännahkojen kera. Käyttökelpoisia nuolaisuja ovat myös kommentit pomon älykääpiöpojan tekemistä maaleista B-juniorien paikallisottelussa ja pomon vaimon nimeäminen Lions Lady – järjestön virkkuujaoston toiminnanjohtajaksi.

Parhaat nuolaisut välittyvät kuitenkin aina vasikan kautta. Jokaisella pomolla on työyhteisössä sanansaattaja, korva, vasikka, joka raportoi mitä alaiset puhuvat pomosta. Kaikki tietävät työyhteisössä, kuka vasikka on, mutta vasikan annetaan ymmärtää, ettei kukaan tiedä. Näin viestiyhteys pomoon toimii ja hänestä esitetyt kehut, jotka ovat täyttä valhetta, kulkeutuvat turvallisesti ja uskottavasti pomon korviin.

Suhde työtovereihin on kiero. Työkaverista ei koskaan voi tulla ystävää, koska hän on kilpailija. Kaikilla työpaikoilla ja kaiken aikaa pelätään kuka tippuu pelistä seuraavaksi. Siksi jokaisen on parannettava asemiaan pärjätäkseen pudotuspelissä. Valehtelu, oman työsuorituksensa liioittelu ja kaverin painaminen alas ovat yleisiä metodeja, jotka ohjelmoituvat selkäytimeen jo ensimmäisessä kesätyöpaikassa.

Korhosen paras työkaveri on Pena, jonka kanssa on toimistossa istuttu vierekkäin jo useampi vuosi. He molemmat tietävät, että osastopäällikön paikka vapautuu vuoden kuluttua, kun se vanha Virtasen kääpä vihdoin jää eläkkeelle.  Penan kanssa on hyvä käydä pelaamassa sulkapalloa joka tiistai – kuulee missä mennään. Viimeksi pukuhuoneessa Pena valitti, ettei oikein enää jaksa hommiaan. Kannattaa jäädä vuorotteluvapaalle, ehdottomasti! Ystävän neuvo.

Työ on Korhoselle ja meille jokaiselle kaikki kaikessa. Siksi työhön ja asemaan liittyvä valehtelu on hyvin yleistä ja jokapäiväistä. Korhosen lapset sanovat kavereilleen, että faija tienaa ihan sairaasti, vaimo valittaa naapurille yksinäisyyttään kun mies on ylennyksen jälkeen niin usein johtoryhmän kanssa Rukan mökillä ja Korhosen vanha äiti uhkaa vuorineuvos-poikansa puuttuvan asiaan, ellei vanhainkodin johtaja anna hänelle toista voinappia päivässä. 

Tyttö nauraa makeasti

Korhosen työpäivä alkaa olla pulkassa. Viimeinen tunti pitää vielä notkua Johannan kanssa kahvihuoneessa. Tyttö nauraa makeasti Korhosen jutuille. Illalla kämpillä hän kiroaa poikaystävälleen kuinka helvetin tyhmä ja paksu se Korhonen on. Ja haisee hielle. Sen jutuille hän nauraa vaan saadakseen vakituisen paikan harjoittelujakson jälkeen. Ennen poislähtöä Korhonen lukee vielä iltapäivälehtien lööpit netistä ja leimaa itsensä vasta sen jälkeen ulos. Tällä tavoin ahkerasti työskentelemällä saa kuukaudessa pari ylimääräistä lomapäivää, jotka voi sitten käyttää kuuden viikon kesä- ja talvilomien päälle, ettei ihan kokonaan näänny. Töistä ei kotiin huvita mennä mutta onneksi on harrastuksia.

Mieluisia nämä Korhosen harrastukset eivät ole. Itse asiassa ne ovat tappavan tylsiä mutta tarpeellisia yhteiskunnallisen aseman ja verkottumisen kannalta. Virtanen siirtyy työpaikaltaan valehtelemaan veljeyttä Lions Club Leijonahoviin. Ensin kuunnellaan pankinjohtajan uuvuttavan kuiva esitelmä korkojen vaihtelusta toisen maailmansodan jälkeen. Ainoa mikä Korhosta kiinnosti, olivat tarjoilijatytön korkeat korot ja lyhyt hame tämän työntäessä kahvivaunuja jo lähes unessa olevan ekonomimme ohitse. Illan päätteeksi tehdään vielä ekskursio leijonaveli Määttäsen leipomoon, jossa tutustutaan uuteen tietokoneohjattuun taikinan viskositeettimittauslaitteeseen.

Pää täynnä valehtelua

Ekonomi Korhonen saapuu kotiinsa myöhään illalla pää niin täynnä valehtelua ja teeskentelyä ettei puhetta saa aikaiseksi ilman tuhtia viskipaukkua. Viinaa kuluukin aika mukavasti, mutta kuitenkin vain ihan lääkärin määräämän riskirajan puitteissa eli pari kolme (tupla)viskiä illassa. Kaljaa ei nyt lasketa, sehän on tavallaan ravintovalmiste ja viinin juonti on vaan terveydelle hyväksi ja sitä paitsi viinikulttuurin omaksuminen lähentää meitä metsäsuomalaisia sivistyneeseen eurooppalaisuuteen.

Pienemmät lapset ovat jo nukkumassa ja murrosikäinen poika käy pyytämässä mopoonsa bensarahaa. Korhonen osoittaa isän rakkautta ja huolenpitoa antamalla pojalle parikymppiä enemmän, voi poika sitten mennä vaikka hampurilaiselle. Todellisuudessa raha kuluu keskikaljaan ja bensa varastetaan huoltamolta. Poika on vähän vieraantunut isästään, jota näkyy vain harvoin kotona ja silloinkin se puhuu vain humalassa ja itkeskelee kuinka paljon se välittää ja rakastaa häntä. Pojalle on herännyt epäilys että faija valehtelee.

Omatunto vähän soimaa Korhosta kun perheelle ei jää aikaa. Onneksi omatunnon voi hiljentää ostamalla perheelle laatuaikaa. Joka talvi mennään viikoksi Leville, vaikkei kukaan siitä nauti tai edes kunnolla osaa lasketella. Näin vaan kuuluu tehdä. Niin ja Thaimaassa pitää myös käydä nauttimassa laatuajasta ja ihmettelemässä, kuinka kurjaa niiden vinosilmien elämä oikein on, kun ne eivät tiedä todellisesta elämästä ja varallisuuden tuomasta nautinnosta mitään. Voi raukkoja, siksi meidän turistien onkin parempi valehdella heille omista elinoloistamme, etteivät tule kateellisiksi.

Nytkö? Ooooooh ! Ihanaa !!!

On myöhäinen ilta ja Jani Petteri Korhonen vonkuu vaimoltaan seksiä. Vaimo levittää jalkansa ja muistelee karvarintaista Thanassista ja edelliskesän Kreikanmatkaa tyttöporukassa. Korhonen saa juuri ja juuri seisokin aikaiseksi. Vaimo miettii olisiko nyt oikea hetki esittää orgasmia vai pitääkö vielä odottaa, kestääkö tätä hikistä rynkytystä vielä kauan? Rakkaus loppui jo ajat sitten mutta rakkauden esittämisellä eli valehtelulla on silläkin omat puolensa. Voihan tuon äijän jättää sitten kun se ei enää jaksa tuoda rahaa talouteen, hankkii vaikka jonkun paremman. Naapurin pitkälle ja tummatukkaiselle leskimiehelle juttelen jatkossakin, sentään insinöörismies ja nuorempi. Nytkö? Ooooohhh! Ihanaa!!!

Korhonen rojahtaa omalle puolelleen sänkyä ja kehuu vielä vaimon tissejä. Vanha akka se on, pitäisi varmaan vaihtaa. Mutta jotenkin vaan Korhosta säälittää kuinka muijan käy jos hän ottaa sen toimiston Johannan. Tänäänkin se nauroi niin makeasti ja silmistä näki kuinka sen teki mieli. Täytyy antaa sen kiiman vielä vähän aikaa kasvaa, ajattelee Korhonen ja sammuttaa yövalon.

                                        Makkaraperunat ja tukos aivoissa

Korhonen nukahtaa nopeasti. Yöllä puoli kolmen aikaan tapahtuu jotain kamalaa - hän saa aivoinfarktin. Edellispäivän vierailu nakkikioskilla kostautuu ja makkaraperunoiden aiheuttama synteesi tuottaa aivovaltimoon lihavan ja tahmean köntsän. Tukos ei olisi aiheuttanut mitään näkyvää haittaa jos se olisi tapahtunut ajattelusta vastaavassa aivojen kuorikerroksessa, mutta nyt kaikeksi harmiksi tämä sinapille tuoksuva ihrapala suunnistikin tunne-elämästä vastaaviin alempiin aivonosiin. Verenkierto estyy kokonaan pienessä hermotumakkeessa, nucleus bullshiticuksessa, joka vastaa opitusta valehtelusta. Lapsella tämä kyseinen tumake on kehittymätön mutta kasvaa iän myötä.

Korhonen herää ja tuntee itsensä omituisen vapautuneeksi. Ennen vessaan menoa hän huomauttaa vaimolle että tämä haisee tympeälle. Vaimo onneksi nukkuu. Vessan peilistä katsoo lihava ja turpea naama. Korhonen päättää laihduttaa ja aloittaa kuntoilun.

Aamiaispöydässä Korhonen kertoo lapsille, ettei koulunkäynti välttämättä kannata. Akateeminen työttömyyskin on niin pirun paha nykyään. Tärkeämpää on tehdä mitä huvittaa ja mikä hyvältä ihmisestä tuntuu. Korhonen lähtee töihin ja lupaa tulla kotiin niin pian kun vaan pääsee, eikä varmasti mene pelleilemään illalla mihinkään hyväveli-kokoukseen.

Parkkipaikalla Korhonen ilmoittaa naapurin Vekalle, ettei enää pelaa tämän kanssa tennistä, koska Veka ei osaa pelata ja kaikenlisäksi sen jutut ovat ikäviä. Naapuri vähän punastelee ja menee sisälle soittamaan Korhosen esimiehelle, joka on sukulaismies.

Nicke Lignellin perse

Työpaikan aamukahvilla Korhonen tunnustaa vessassa joskus katsovansa lehtien alusvaatemainoksia ja ihailevansa hyväkroppaisia miehiä. Niin ja kyllä se Jorma Uotinen on oikeassa siinä, että näyttelijä Nicke Lignellin perse on ihan hyvä. Tämän päälle Korhonen päästää mojovan pierun ja valittaa työpaikkaruokalan emännän säästävän laittamalla Hyla-maitopurkkiin tavallista maitoa. Kaikki hiljenevät ja kahvihuone tyhjenee parissa minuutissa.

Pomo saapuu aamupalaveriin kuin myrskynmerkki. Hän on juuri lopettanut puhelun Korhosen naapurin kanssa. Ennen kuin pomo ehtii kunnolla edes aloittaa ”henkilöstö on tärkein voimavara” puhettaan Korhonen keskeyttää hänet ja ehdottaa, että siirryttäisiin suoraan yt-neuvottelujen yksityiskohtiin, koska kaikki kuitenkin jo tietävät että ne ovat tulossa. Änkyttävä pomo keskeyttää palaverin ja haluaa käydä kahdenkeskisen työsuhde-keskustelun Korhosen kanssa.

Palaverin aluksi ei tarjoilla kahvia, ei lasketella vitsejä, eikä kehuta. Korhonen ihmettelee mikä pomoon on mennyt. Myynti ei kuulemma tyydytä pomoa. Korhonen selittää, ettei se myynti millään voi ollakaan hyvä, koska homma on niin ikävystyttävää ja hän kuluttaa enimmän ajan työajastaan nettisurffailuun. Sitä paitsi on ihan epäreilua, että pomo saa neljä kertaa enemmän palkkaa, vaikkei ole edes ekonomi. Niin ja kyllä tuon ikäisen miehen pitäisi sijoittua puolimaratonilla vähän paremmille ajoille. Oliko se teidän jääkiekkoilijapoika joka jäi huumeratsiassa viime viikolla kiinni?

Potkut

Korhonen saa potkut ja käy hyvästelemässä työkaverinsa. Penalle hän paljastaa 15 vuoden ajan pöllineensä tämän tupakoita pukuhuoneen kaapista ja harjoittelija Johannalle, että se valittiin tehtävään vaan tissien takia ja että noilla aivoilla olisi viisainta katsoa rikas appiukko. Korhoselle ei järjestetä läksiäisiä, kaikki arvelevat hänen tulleen hulluksi.

Kotimatkalla Korhonen soittaa vanhainkodin johtajalle ja sanoo, että jos ei vanhalle kuivalle ämmälle ole varaa antaa kahta voinappia päivässä niin hän tulee ja paskantaa johtajan postilaatikkoon. Ettei niin saa sanoa, häh mikä helvetin vuorineuvos?  Puhelin soi ja leijonaveljien komentaja Lindqvist soittaa ja muistuttaa, että kokouksista poisjäännistä joutuu maksamaan ylimääräiset 50 euroa. Korhosen rehellisessä vastauksessa kuvaillaan värikkäin sanakääntein kuinka syvälle anukseensa Lindqvist ja muut dementoituneet kissapedot voivat työntää narsistisen prostatakerhonsa.

Korhonen tulee kotiin ja kertoo vaimolleen saaneensa potkut ja pettäneensä tätä ainakin viimeiset 10 vuotta neljän eri typykän kanssa. Vaimo muuttuu hysteeriseksi ja heittää Korhosen pihalle. Korhonen kysyy pihalle mopoilevalta pojaltaan, lähtisikö tämä kalaan vai pelattaisiinko korttia vai tehtäisiinkö jotain muuta mukavaa yhdessä?  No ei vitussa, sanoo poika ja menee pois.

Korhosen vanha äiti on saanut tutun perhelääkärin määräämään Jani Petterin tahdonvastaiseen hoitoon. Vastaanotolla pakkopaitaan puettu Korhonen ilmoittaa pitävänsä kaikkia psykiatreja hulluina, jotka uskovat jonkun liitukaudella eläneen Freudin horinoihin. Myöhemmin neurologi löytää Korhosen aivojen magneettikuvasta merkkejä aivoinfarktista, joka voisi selittää hänen käsittämättömän ja epäsosiaalisen käytöksensä.

Korhoselta katosi kaikki

Jani Petteri Korhoselta katosivat ystävät, perhe, työpaikka, työkaverit, pelikaverit, leijonaveljet, naapurisopu, appivanhemmat, työtodistus, Rukan hiihtolomat, leipomo Määttäsen ilmaiset joulupullat, appiukon neliveto Audi, firman luottokortti, sosiaalinen asema, ovikellon ääni paitsi silloin kun Jehovan todistajat vahingossa soittavat, reservissä yleneminen, mahdollisuus puolueen ehdokkuuteen, terveen paperit, isänpäiväkortit, työterveyshuolto, käyntikortit, pikkujoulujuhlat, liikelahjat, sukujuhlat, syntymäpäi-väkutsut, pitkät lounaat ja kauniit naiset. Ja kaikki tämä sen takia että hän puhui totta.

Nyky-yhteiskunnassa pärjääminen edellyttää kansalaiselta lähes alinomaista valehtelua ja asioiden vääristelyä sekä omien mielipiteiden ja totuuden piilottelua. Se on ainoa tapa kiivetä sosiaalisessa arvoasteikossa ja saavuttaa asema kunnon kansalaisena. Sille, joka säilyttää lapsenomaisen kykynsä puhua aina totta, käy niin kuin Korhoselle.

Noh, mikä oli sadun opetus - miten Korhosen sitten lopulta kävi? Hän ei osannut enää valehdella edes itselleen ja tajusi, että peilistä katsoi ylipainoinen, väsynyt ja alkoholisoitunut mies. Korhonen aloitti kuntoilun, lopetti alkoholin käytön ja tupakoinnin ja pudotti painoaan 35 kiloa. Nyt hän asuu yksin Korppoon saaristossa - tai on hänellä koira, mutta se ei onneksi ymmärrä loukkaantua Korhosen totuuksista. Kerran viikossa Korhonen käy kirkonkylässä, postittaa yleisönosastokirjoituksensa jota ei koskaan julkaista ja suututtaa kyläkauppiaan ja kaupan asiakkaat puhumalla totta.