Konsultti Kutvosen helppo elämä

”Yritysvalmennuksen rehellisin osuus alkaa siitä, kun päästään saunomaan ja juomaan”

Yritysvalmennus on konsulttien kaikkien aikojen hienoin keksintö, se tekee kaikki onnellisiksi, niin kuin hyvän sadun kuuluukin tehdä.  Työnantaja luulee muuttavansa työntekijöitään motivoituneemmiksi ja ahkerimmiksi, konsultti tekee helpolla hyvän tilin ja työntekijät tulevat onnellisiksi, kun pääsevät kurssikeskukseen ja konsultin yhdentekevien horinoiden jälkeen ryyppäämään firman piikkiin. Kyse on kaikinpuolisesta auvosta, oikein  win-win-win -tilanteesta.

Jotta tämä onnellisuuskupla ei puhkeaisi, on tärkeää, ettei kukaan osapuolista paljasta muille osapuolille rehellistä mielipidettään. Työnantajan on saatava elää siinä harhaluulossa, että koulutus lisää ihmisten motivaatiota työtään kohtaan ja näin työntekijät kiinnittävät vähemmän huomiota kilpailijoiden maksamaan parempaan palkkaan. 

Konsultti Kutvonen ei saa edes myöhäisillan pahimmassa kännissä paljastaa kenellekään, ettei hän onneton, tutkintonsa kesken jättänyt kansantaloustieteen opiskelija, mistään muualta revi, pelkkää paskaa puhumalla ja vuodesta toiseen samaa Power Pointtia esittämällä, sellaista palkkaa, kilometrikorvausta ja tilaajayrityksen maksamia ilmaisia viinoja, kuin tästä duunista.       

Ja mikä parasta koko hommassa, kaiken päälle pääsee panemaan joka keikalla kurssikeskuksen isotissistä sihteeriä, joka vieläkin luulee Kutvosen olevan konsulttiffirman hyväpalkkainen toimitusjohtaja, jolla on kakkosasunto Maltalla ja asumusero vireillä muijansa kanssa.

Win – win – win  - tilanne

Parasta tässä win-win-win -tilanteessa on se, että työntekijät osaavat kusettaa sekä konsultti Kutvosta, että työnantajaa luulemaan, että heidän työkyvyn edistämistoimenpiteensä ovat olleet hyödyllisiä. Tätä varten porukka maksaa yhdessä kossupullon Jaskalle, joka on tunnettu yleisönosastokirjoituksistaan ja muusta paskanpuhumistaidoistaan, jotta se pitää kiitospuheen illan päätteeksi firman toimitusjohtajalle ja henkilöstöpäällikölle siitä, kuinka päivän koulutusanti on taas saanut koko henkilöstön muistamaan yhteishengen tärkeyden, kirkastanut kaikkien mieleen firman tulevaisuusvisiot ja olemaan kiitollinen firman koko henkilöstölleen esittelemästä kannustinjärjestelmästä, jossa jokainen saa jouluna ilmaisen heijastimen ja taskulampun, jos myynti on kyetty vuoden aikana tuplaamaan.

Yritysvalmennustilaisuuden suunnittelu lähtee liikkeelle yleensä siitä, kun Kutvonen pääsee varaamaan toimitusjohtajalle ajan, valehtelemalla olevansa tämän pikkuserkku. Toimitusjohtaja suhtautuu koulutukseen aluksi hyvin varauksellisesti mutta nähtyään konsultin myyntikalvot, joissa vilisee Boston Consulting Groupin ja Phillip Kotlerin nimiä, jotka hämärästi tuovat toimitusjohtajan mieleen opiskeluajan Kauppakorkeakoulussa, hän lopulta päättelee että kyseessä täytyy olla fiksu mies ja päättää tilata koulutuksen.

Ensitöikseen, toimeksiannon saatuaan, konsultti Kutvonen suorittaa työilmapiiritutkimuksen henkilöstön keskuudessa kartoittaakseen vaikeimmat kipupisteet suoritusportaan ja yritysjohdon muodostamalla yhteistyöjanalla. Tämä CS-kaavake (Cooperation Synergy) on sekava häkkyrä erilaisia rasti ruutuun vastausvaihtoehtoja, joita henkilöstö täyttää päivää ennen koulutusta kahvitauolla, samalla räkäisesti nauraen. Onko mielestäsi työpaikan tiedonkulussa tapahtunut viimeisen puolivuotiskauden aikana lievää edistystä, vaiko lievän edistyksen ja keskivertoedistyksen välillä olevaa edistystä asteikolla yhdestä viiteen. Kaavakkeet saatuaan Kutvonen työntää ne suoraan silppuriin ja ottaa esille samat kalvot, jotka hän esitti edellispäivänä ihan eri firman koulutustilaisuudessa. Ainahan ne tulokset ovat samoja - tiedonkulussa on puutteita ja työsuhdekeskusteluja voisi olla useammin, jotta pääsisi useammin valittamaan.

Räätälöity Power Point

Koulutustilaisuuden aluksi on aina kuunneltava toimitusjohtajan tervetulotoivotus, joka päättyy siihen syvään valitukseen, ettei hän itse millään voi jäädä koko päiväksi paikalle, koska kiireiset myyntineuvottelut vaativat hänen läsnäoloaan muualla. Todellisuudessa hän menee Rotary-klubinsa pitkälle lounaalle juttelemaan golf-tasoituksestaan eläkkeellä olevan upseeriveljensä kanssa ja palaa rasittuneen näköisenä kurssikeskukseen vasta kaksikymmentä minuuttia ennen iltaohjelman alkua. 

 

Toimitusjohtajan tervetulotoivotuksen jälkeen konsultti ottaa ohjat käsiinsä ja aloittaa Power Point - esityksen, sen joka on tarkalleen räätälöity juuri Sinun yrityksesi tarpeisiin. Räätälöinti on tapahtunut puoli tuntia ennen esitystä,  kun Kutvonen on ’korvaa’ toiminnolla vaihtanut edellisen firman nimen Sinun firmasi nimeksi, kunkin kuvan oikeasta yläreunasta, heti automaattisesti päivittyvän päivämäärän oikealta puolelta. Esitys on muuten sama, jonka eräs Hankenin lopputyöntekijä väsäsi syksyllä -96, paitsi että Kutvonen on loppuun lisännyt pienen mainoksen pian kirjakauppoihin ilmestyvästä valmennusopuksestaan ”Sisäinen sankaruus, henkinen kateajattelu ja psyykkisten voimavarojen uudelleen allokointi”.  

Kunkin esityksen aluksi on esitettävä syvällinen analyysi henkilöstön parissa etukäteen suoritetusta CS – tutkimuksesta, jonka merkittävin löydös on IF-indeksin (Information Flow – indeksi) merkittävä kohoaminen, joka konsultin tulkinnan mukaan tarkoittaa sitä, että organisaation sekä vertikaalisessa että horisontaalisessa tiedonkulussa on häiriösignaaleja. Vertikaalinen tarkoittaa, että pomo säännönmukaisesti valehtelee alaisilleen ja horisontaalinen, että työkaverit juoruavat toisistaan.

IIM eli Information Intelligence Matrix

Seuraavana vuorossa on yhteinen vakavoituminen havaitun ongelman edessä. Konsultti jakaa ryhmätöiden aiheet, jolloin puolet lähtee tupakalle ja toinen puoli vessaan.

Ryhmätöiden purku tapahtuu vartin päästä siten, että jokaisen ryhmän heikoin yksilö pakotetaan fläppitaululle esittämään aivoriihen tulokset ja totisena kirjaamaan ranskalaisin viivoin asiat, jotka jokainen läsnäolija olisi kyennyt arvaamaan jo ennen ryhmätöitäkin.  Lopuksi konsultti Kutvonen kokoaa ryhmätöiden tulokset yhteen ja tekee niistä mielivaltaisen käyrän, Information Intelligence Matrix, jonka edessä kaikki hiljaa vakavoituvat ja lupaavat jatkossa yhdessä edistää IF-indeksin kehittymistä.

Tässä vaiheessa yleensä tarjoillaan kahvia, koska puolet osallistujista nukkuu ja se osa ryhmätyövihaajista, jotka eivät koskaan palanneet tupakkatauolta, on houkuteltava kahvin avulla takaisin seminaarihuoneeseen.

Kahvitauon aikana konsultin kylkeen liimautuu yleensä pari tosiuskovaista, jotka ovat kokeneet herätyksen ja haluavat vannoa julkisesti uskoaan äsken esitetyn Information Intelligence – synteesin ihmeelliseen voimaan. Muut katsovat heitä säälien. 

Iltapäiväksi konsultti on aina varannut jonkun vierailevan satusedän - filosofin, näyttelijän tai upseerin - puhumaan aiheesta, joista kyseisillä henkilöillä ei ole tuon taivaallista tietoa, mutta jotain on heidänkin pienen palkkansa lisäksi tehtävä. Aiheet liikkuvat hyvin pehmeillä alueilla, jottei aamupäivän älyllisesti rankan ryhmätyösession jälkeen kenellekään syntyisi henkisen prosessointikyvyn ylittävää ahdistussyndroomaa. Puhutaan minuuden löytämisestä, henkisestä kasvusta, sisäisistä energiavirroista, tunneälystä, konsultin pian ilmestyvästä kirjasta (kovakantisena 43 euroa), henkisestä tilintarkastuksesta, mielialavirtojen ohjaamisesta, aggressiopatojen murtamisesta, sosiaalisen älykkyyden kehittämisestä ja lopuksi konsultin pian ilmestyvästä kirjasta uudelleen.

Kaadu jalat suorina!

Iltapäiväsessio lopetetaan hauskaan ryhmätyöhön, jossa jokainen kaatuu jalat suorina suoraan taaksepäin, siten että työkaverit ottavat hänet vastaan, eikä hän kolauta päätään lattiaan. Konsultin mukaan tämä harjoitus herättää työntekijöiden välille syvän luottamuksen hengen, avaa henkilökohtaisten patoutumien aiheuttamia pelkotiloja ja jatkossa vahvistaa heidän tiimiraken-nettaan. Kaikki suostuvat tähän naurettavaan pelleilyyn ja aikuisten ihmisten leikittämiseen vain sen takia, että pian saadaan kaljaa.

Yritysvalmennuksen rehellisin osuus alkaa siitä, kun päästään saunomaan ja juomaan. Vanhasta kokemuksesta konsultti ja toimitusjohtaja tietävät, ettei heidän kannata mennä saunaan, tai ainakaan jäädä sinne pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun ryhmän promilletaso on ylittänyt kriittisen tason, jossa aivot eivät enää kykene näyttelemään ja valehtelemaan, vaan alkavat ulostaa päivän sisältöä suun kautta ulos aika vapaassa ja rajoittamattomassa järjestyksessä. Konsultti ja toimitusjohtaja viihtyvätkin loppuillan kahdestaan baarissa.

Illanvietot ravintolassa onnistuvat siinä suhteessa aina hyvin, että informaation horisontaalinen kulku ja IF-indeksi kasvavat jopa hyvinkin nopeaksi ja äänekkääksi, eivätkä pienet signaalihäiriöt datan kulussa aiheuta mitään merkittävää häiriötä, koska kukaan ei enää kuuntele tai ainakaan seuraavana aamuna muista kuulemaansa. Loppuillasta muutama aggressiopadon murtuminen, pari minuuden kadotusta ja yksi henkinen konkurssi jonkin verran sähköistävät sosiaalista kanssakäymistä ja aiheuttavat lievää Cooperation Synergy – indeksin laskua organisaatiossa.  

Sosiaalista innovointikykyä kehittävä aamu

Seuraava aamu on konsultille aina ankea ja paskamainen, tai jos haluamme käyttää kurssikieltä, niin aamu on haasteellinen ja sosiaalista innovointikykyä kehittävä. Paikalla ei nimittäin ole kuin puolet osallistujista, koska loppujen kohdalla sisäinen sankari ei ole vielä kyennyt herättämään henkistymässä olevan minän energiavirtoja. Tässä vaiheessa ainoa ohjelmanumero voi olla se, että Kutvonen puhuu, koska kukaan muu ei taatusti puhu ennen lounasta. Eikä sitä paitsi kuuntelekaan.

Lounaan jälkeen konsultti ja toimitusjohtaja yhdessä tekevät loppuyhteenvedon ja lukevat sadunomaisen, kauniin lorun, jossa aina todetaan henkilöstön olevan yhtiön tärkein voimavara ja siksi henkilöstön jatkuva kehittäminen ja kouluttaminen ovat yhtiölle ensiarvoisen tärkeitä asioita. Lopuksi henkilöstön edustaja, paperista lukien, kiittää konsulttia ja yhtiötä hyödyllisestä ja innostavasta koulutustapahtumasta ja tunkee sitten lapun perstaskuunsa odottamaan seuraavaa koulutuspäivää. 

Aikuisten satuhetki on päättynyt ja kurssisali tyhjenee kuin ilmahälytyksessä.  Konsultti Kutvonen kerää pöydille jätetyt palautelomakkeet ja pudottaa ne paperimukien ja käytettyjen teepussien kanssa roskikseen. Onneksi pääsee illaksi kotiin, sitten taas huomenna uusi yritys ja sen uudet haasteet. Mukavaa kun on työ, jossa pääsee tällä tavoin kehittämään yrityksiä!

  

Valehtelijan päivä

”Nyky-yhteiskunnassa pärjääminen edellyttää kansalai-selta lähes alinomaista valehtelua ja asioiden vääris-telyä sekä omien mielipiteiden ja totuuden piilottelua. Se on ainoa tapa kiivetä sosiaalisessa arvoasteikossa ja saavuttaa asema kunnon kansalaisena”

Ekonomi Jani Petteri Korhonen herää ja satu voi alkaa.  Hän muistaa unessa rakastelleensa hemaisevan typykän kanssa veneen kannella, kajuutassa ja pari kertaa laiturilla. Tyytyväinen, energinen uros venyttelee itseään sängyn reunalla, laittaa tohvelit jalkaansa ja nostaa samalla lattialle pudonneen Viagra – paketin yöpöydän laatikkoon.  Olo on mahtava ja päivä valehtelijana voi alkaa.

Ensimmäiset valheet syntyvät aamu-unisuuden vuoksi hitaasti mutta viimeistään vessan peilin edessä voi jo verrytellä valehtelemalla itselleen. Peilistä katsoo komea nuorimies (42 v, 168 cm, 110 kg), jonka seksikäs paljas päälaki ja silmien terävä katse saa toimiston nuorempien naisten jalkovälin kostumaan.  Suihke Frankfurtin kentältä ostettua huippukallista Bossia saa ekonomimme roikkuvat tissit ja kaikki kolme rintakarvaa muistuttamaan Arnold Schwarzeneggerin jumalaista olemusta.

Huomenta kulta! Opitut ja tavanomaiset löperrykset vaimolle vähentävät sen nalkutusta ja seksiä saa edes kerran viikossa. Lapsille valehdellaan aamiais-pöydässä kuinka isän nuoruudessa tähän aikaan aamusta oli jo sanomalehdet jaettu ja lumi luotu pihasta. Illalla menee taas töissä myöhään – uusi pomo, Johan, on kova hiostamaan. Todellisuudessa kotiin ei huvita tulla ja uuden työharjoittelija Johannan kanssa on mukavampaa.

Parkkipaikalla naapurin Vekalle valehdellaan, ettei koeajossa pari viikkoa ollut Audin kaupunkimaasturi oikein miellyttänyt, koska turbon vääntö yli 140 kilometrin tuntinopeuksilla ei ollut tarpeeksi kovaa. Todellisuudessa appiukko tuli Thaimaan matkaltaan takaisin ja vei autonsa. Luvataan taas naapurille mennä pelaamaan tiistaina tennistä, joo on tosi mukavaa. Kuolettavan ikävä tyyppi, mutta sen muijan veli on toimitusjohtajan serkku.

Pomo puhuu paskaa 

Työmatkalla aamuruuhkassa kuunnellaan Radio Suomi Poppia ja opetellaan uusimmat homovitsit. Niitä voi sitten tiputella kahvihuoneessa ja kohentaa omaa miehistä heteroimagoaan. Ruokatunnille kannattaa säästää Seiskan uusimmat jutut Sillanpään matkasta New Yorkiin poikaporukassa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin se, että työkaverit luulisivat Korhosta homoksi. Sen torjumiseksi täytyy nähdä paljonkin vaivaa.  

Palaverit ovat yhtä helvettiä! Uusi pomo puhuu yhtiön arvoista, siitä kuinka henkilöstö on kaikkein suurin voimavara koko konsernille. Kaikki tietää, että se puhuu paskaa. Kalevin veli on johtoryhmässä ja hän on vuotanut yt-neuvottelujen alkavan helmikuussa. Pomon puheen jälkeen kaikki peräjälkeen nousevat ylös todistamaan omaa uskoaan yritykseen, voi itku.  Kaikki valehtelevat ja jokainen myös tietää tekevänsä niin.

Palaverin jälkeen pomo haluaa käydä kaikkien kanssa kahden kesken työsuhdekeskustelun. Se menee joka vuosi saman kaavan mukaan, kaavan jonka joku konsultti on polttoraudalla iskenyt pomon aivoihin. Ensin kaadetaan kahvit ja pomo heittää jonkun vitsin. Korhonen nauraa tyhmälle vitsille koska siitä on hyötyä. Pomo tykkää Korhosesta ja luulee olevansa hyväkin vitsinkertoja.

Ensin aina kehutaan. Kaikkein tyhmimmästä ja laiskimmastakin työntekijästä kuuluu tässä kohdin sanoa jotain positiivista. Mitä tyhmempi työntekijä on, sitä helpommin ansiottomat kehut uppoavat häneen. Korhonen ei ole kovin tyhmä. Hän tajuaa, että pomo yrittää kehumalla olla maksamatta hänelle enemmän palkkaa. Keskustelun tässä vaiheessa Korhosen onkin hyvä pudottaa sivulause, jossa annetaan viitteitä kilpailevan firman kiinnostuksesta häneen. Tämä valhe tietysti tepsii vain noususuhdanteessa. 

Pomo kehuu että myynti on kasvanut mukavasti. Tämän Korhonen imaisee itseensä kuin pesusieni ja hänen egonsa paisuu. Todellisuudessa myynti kasvaa hyvinä aikoina ja laskee huonoina eikä Korhosen työtahdilla ole siihen juurikaan vaikutusta. Hän kuluttaa suurimman osan työajastaan Internetin pornosivuilla oli sitten hyvä tai huono aika.

Onnistunut nuolaisu

Korhosen kannalta oleellisin osa työsuhdekeskustelua on onnistunut nuolaisu, joka ei saa olla liian ilmiselvä ja tökerö, vaan se täytyy osata pukea sellaiseen muotoon, että ovelinkin pomo uskoo valheen ilman minkäänlaista itsekritiikkiä. Tällainen Kaikkien Nuolaisujen Äiti voisi olla esimerkiksi viittaus paikallislehdessä julkaistuun puolimaratonin tuloksiin, joissa pomo sijoittui kymmenen joukkoon tai sitten onnittelut pomon itsenäisyyspäivän mitalista, josta on syytä muistaa tarkkaan oliko se jaettu kissankulta vitjojen vai kärpännahkojen kera. Käyttökelpoisia nuolaisuja ovat myös kommentit pomon älykääpiöpojan tekemistä maaleista B-juniorien paikallisottelussa ja pomon vaimon nimeäminen Lions Lady – järjestön virkkuujaoston toiminnanjohtajaksi.

Parhaat nuolaisut välittyvät kuitenkin aina vasikan kautta. Jokaisella pomolla on työyhteisössä sanansaattaja, korva, vasikka, joka raportoi mitä alaiset puhuvat pomosta. Kaikki tietävät työyhteisössä, kuka vasikka on, mutta vasikan annetaan ymmärtää, ettei kukaan tiedä. Näin viestiyhteys pomoon toimii ja hänestä esitetyt kehut, jotka ovat täyttä valhetta, kulkeutuvat turvallisesti ja uskottavasti pomon korviin.

Suhde työtovereihin on kiero. Työkaverista ei koskaan voi tulla ystävää, koska hän on kilpailija. Kaikilla työpaikoilla ja kaiken aikaa pelätään kuka tippuu pelistä seuraavaksi. Siksi jokaisen on parannettava asemiaan pärjätäkseen pudotuspelissä. Valehtelu, oman työsuorituksensa liioittelu ja kaverin painaminen alas ovat yleisiä metodeja, jotka ohjelmoituvat selkäytimeen jo ensimmäisessä kesätyöpaikassa.

Korhosen paras työkaveri on Pena, jonka kanssa on toimistossa istuttu vierekkäin jo useampi vuosi. He molemmat tietävät, että osastopäällikön paikka vapautuu vuoden kuluttua, kun se vanha Virtasen kääpä vihdoin jää eläkkeelle.  Penan kanssa on hyvä käydä pelaamassa sulkapalloa joka tiistai – kuulee missä mennään. Viimeksi pukuhuoneessa Pena valitti, ettei oikein enää jaksa hommiaan. Kannattaa jäädä vuorotteluvapaalle, ehdottomasti! Ystävän neuvo.

Työ on Korhoselle ja meille jokaiselle kaikki kaikessa. Siksi työhön ja asemaan liittyvä valehtelu on hyvin yleistä ja jokapäiväistä. Korhosen lapset sanovat kavereilleen, että faija tienaa ihan sairaasti, vaimo valittaa naapurille yksinäisyyttään kun mies on ylennyksen jälkeen niin usein johtoryhmän kanssa Rukan mökillä ja Korhosen vanha äiti uhkaa vuorineuvos-poikansa puuttuvan asiaan, ellei vanhainkodin johtaja anna hänelle toista voinappia päivässä. 

Tyttö nauraa makeasti

Korhosen työpäivä alkaa olla pulkassa. Viimeinen tunti pitää vielä notkua Johannan kanssa kahvihuoneessa. Tyttö nauraa makeasti Korhosen jutuille. Illalla kämpillä hän kiroaa poikaystävälleen kuinka helvetin tyhmä ja paksu se Korhonen on. Ja haisee hielle. Sen jutuille hän nauraa vaan saadakseen vakituisen paikan harjoittelujakson jälkeen. Ennen poislähtöä Korhonen lukee vielä iltapäivälehtien lööpit netistä ja leimaa itsensä vasta sen jälkeen ulos. Tällä tavoin ahkerasti työskentelemällä saa kuukaudessa pari ylimääräistä lomapäivää, jotka voi sitten käyttää kuuden viikon kesä- ja talvilomien päälle, ettei ihan kokonaan näänny. Töistä ei kotiin huvita mennä mutta onneksi on harrastuksia.

Mieluisia nämä Korhosen harrastukset eivät ole. Itse asiassa ne ovat tappavan tylsiä mutta tarpeellisia yhteiskunnallisen aseman ja verkottumisen kannalta. Virtanen siirtyy työpaikaltaan valehtelemaan veljeyttä Lions Club Leijonahoviin. Ensin kuunnellaan pankinjohtajan uuvuttavan kuiva esitelmä korkojen vaihtelusta toisen maailmansodan jälkeen. Ainoa mikä Korhosta kiinnosti, olivat tarjoilijatytön korkeat korot ja lyhyt hame tämän työntäessä kahvivaunuja jo lähes unessa olevan ekonomimme ohitse. Illan päätteeksi tehdään vielä ekskursio leijonaveli Määttäsen leipomoon, jossa tutustutaan uuteen tietokoneohjattuun taikinan viskositeettimittauslaitteeseen.

Pää täynnä valehtelua

Ekonomi Korhonen saapuu kotiinsa myöhään illalla pää niin täynnä valehtelua ja teeskentelyä ettei puhetta saa aikaiseksi ilman tuhtia viskipaukkua. Viinaa kuluukin aika mukavasti, mutta kuitenkin vain ihan lääkärin määräämän riskirajan puitteissa eli pari kolme (tupla)viskiä illassa. Kaljaa ei nyt lasketa, sehän on tavallaan ravintovalmiste ja viinin juonti on vaan terveydelle hyväksi ja sitä paitsi viinikulttuurin omaksuminen lähentää meitä metsäsuomalaisia sivistyneeseen eurooppalaisuuteen.

Pienemmät lapset ovat jo nukkumassa ja murrosikäinen poika käy pyytämässä mopoonsa bensarahaa. Korhonen osoittaa isän rakkautta ja huolenpitoa antamalla pojalle parikymppiä enemmän, voi poika sitten mennä vaikka hampurilaiselle. Todellisuudessa raha kuluu keskikaljaan ja bensa varastetaan huoltamolta. Poika on vähän vieraantunut isästään, jota näkyy vain harvoin kotona ja silloinkin se puhuu vain humalassa ja itkeskelee kuinka paljon se välittää ja rakastaa häntä. Pojalle on herännyt epäilys että faija valehtelee.

Omatunto vähän soimaa Korhosta kun perheelle ei jää aikaa. Onneksi omatunnon voi hiljentää ostamalla perheelle laatuaikaa. Joka talvi mennään viikoksi Leville, vaikkei kukaan siitä nauti tai edes kunnolla osaa lasketella. Näin vaan kuuluu tehdä. Niin ja Thaimaassa pitää myös käydä nauttimassa laatuajasta ja ihmettelemässä, kuinka kurjaa niiden vinosilmien elämä oikein on, kun ne eivät tiedä todellisesta elämästä ja varallisuuden tuomasta nautinnosta mitään. Voi raukkoja, siksi meidän turistien onkin parempi valehdella heille omista elinoloistamme, etteivät tule kateellisiksi.

Nytkö? Ooooooh ! Ihanaa !!!

On myöhäinen ilta ja Jani Petteri Korhonen vonkuu vaimoltaan seksiä. Vaimo levittää jalkansa ja muistelee karvarintaista Thanassista ja edelliskesän Kreikanmatkaa tyttöporukassa. Korhonen saa juuri ja juuri seisokin aikaiseksi. Vaimo miettii olisiko nyt oikea hetki esittää orgasmia vai pitääkö vielä odottaa, kestääkö tätä hikistä rynkytystä vielä kauan? Rakkaus loppui jo ajat sitten mutta rakkauden esittämisellä eli valehtelulla on silläkin omat puolensa. Voihan tuon äijän jättää sitten kun se ei enää jaksa tuoda rahaa talouteen, hankkii vaikka jonkun paremman. Naapurin pitkälle ja tummatukkaiselle leskimiehelle juttelen jatkossakin, sentään insinöörismies ja nuorempi. Nytkö? Ooooohhh! Ihanaa!!!

Korhonen rojahtaa omalle puolelleen sänkyä ja kehuu vielä vaimon tissejä. Vanha akka se on, pitäisi varmaan vaihtaa. Mutta jotenkin vaan Korhosta säälittää kuinka muijan käy jos hän ottaa sen toimiston Johannan. Tänäänkin se nauroi niin makeasti ja silmistä näki kuinka sen teki mieli. Täytyy antaa sen kiiman vielä vähän aikaa kasvaa, ajattelee Korhonen ja sammuttaa yövalon.

                                        Makkaraperunat ja tukos aivoissa

Korhonen nukahtaa nopeasti. Yöllä puoli kolmen aikaan tapahtuu jotain kamalaa - hän saa aivoinfarktin. Edellispäivän vierailu nakkikioskilla kostautuu ja makkaraperunoiden aiheuttama synteesi tuottaa aivovaltimoon lihavan ja tahmean köntsän. Tukos ei olisi aiheuttanut mitään näkyvää haittaa jos se olisi tapahtunut ajattelusta vastaavassa aivojen kuorikerroksessa, mutta nyt kaikeksi harmiksi tämä sinapille tuoksuva ihrapala suunnistikin tunne-elämästä vastaaviin alempiin aivonosiin. Verenkierto estyy kokonaan pienessä hermotumakkeessa, nucleus bullshiticuksessa, joka vastaa opitusta valehtelusta. Lapsella tämä kyseinen tumake on kehittymätön mutta kasvaa iän myötä.

Korhonen herää ja tuntee itsensä omituisen vapautuneeksi. Ennen vessaan menoa hän huomauttaa vaimolle että tämä haisee tympeälle. Vaimo onneksi nukkuu. Vessan peilistä katsoo lihava ja turpea naama. Korhonen päättää laihduttaa ja aloittaa kuntoilun.

Aamiaispöydässä Korhonen kertoo lapsille, ettei koulunkäynti välttämättä kannata. Akateeminen työttömyyskin on niin pirun paha nykyään. Tärkeämpää on tehdä mitä huvittaa ja mikä hyvältä ihmisestä tuntuu. Korhonen lähtee töihin ja lupaa tulla kotiin niin pian kun vaan pääsee, eikä varmasti mene pelleilemään illalla mihinkään hyväveli-kokoukseen.

Parkkipaikalla Korhonen ilmoittaa naapurin Vekalle, ettei enää pelaa tämän kanssa tennistä, koska Veka ei osaa pelata ja kaikenlisäksi sen jutut ovat ikäviä. Naapuri vähän punastelee ja menee sisälle soittamaan Korhosen esimiehelle, joka on sukulaismies.

Nicke Lignellin perse

Työpaikan aamukahvilla Korhonen tunnustaa vessassa joskus katsovansa lehtien alusvaatemainoksia ja ihailevansa hyväkroppaisia miehiä. Niin ja kyllä se Jorma Uotinen on oikeassa siinä, että näyttelijä Nicke Lignellin perse on ihan hyvä. Tämän päälle Korhonen päästää mojovan pierun ja valittaa työpaikkaruokalan emännän säästävän laittamalla Hyla-maitopurkkiin tavallista maitoa. Kaikki hiljenevät ja kahvihuone tyhjenee parissa minuutissa.

Pomo saapuu aamupalaveriin kuin myrskynmerkki. Hän on juuri lopettanut puhelun Korhosen naapurin kanssa. Ennen kuin pomo ehtii kunnolla edes aloittaa ”henkilöstö on tärkein voimavara” puhettaan Korhonen keskeyttää hänet ja ehdottaa, että siirryttäisiin suoraan yt-neuvottelujen yksityiskohtiin, koska kaikki kuitenkin jo tietävät että ne ovat tulossa. Änkyttävä pomo keskeyttää palaverin ja haluaa käydä kahdenkeskisen työsuhde-keskustelun Korhosen kanssa.

Palaverin aluksi ei tarjoilla kahvia, ei lasketella vitsejä, eikä kehuta. Korhonen ihmettelee mikä pomoon on mennyt. Myynti ei kuulemma tyydytä pomoa. Korhonen selittää, ettei se myynti millään voi ollakaan hyvä, koska homma on niin ikävystyttävää ja hän kuluttaa enimmän ajan työajastaan nettisurffailuun. Sitä paitsi on ihan epäreilua, että pomo saa neljä kertaa enemmän palkkaa, vaikkei ole edes ekonomi. Niin ja kyllä tuon ikäisen miehen pitäisi sijoittua puolimaratonilla vähän paremmille ajoille. Oliko se teidän jääkiekkoilijapoika joka jäi huumeratsiassa viime viikolla kiinni?

Potkut

Korhonen saa potkut ja käy hyvästelemässä työkaverinsa. Penalle hän paljastaa 15 vuoden ajan pöllineensä tämän tupakoita pukuhuoneen kaapista ja harjoittelija Johannalle, että se valittiin tehtävään vaan tissien takia ja että noilla aivoilla olisi viisainta katsoa rikas appiukko. Korhoselle ei järjestetä läksiäisiä, kaikki arvelevat hänen tulleen hulluksi.

Kotimatkalla Korhonen soittaa vanhainkodin johtajalle ja sanoo, että jos ei vanhalle kuivalle ämmälle ole varaa antaa kahta voinappia päivässä niin hän tulee ja paskantaa johtajan postilaatikkoon. Ettei niin saa sanoa, häh mikä helvetin vuorineuvos?  Puhelin soi ja leijonaveljien komentaja Lindqvist soittaa ja muistuttaa, että kokouksista poisjäännistä joutuu maksamaan ylimääräiset 50 euroa. Korhosen rehellisessä vastauksessa kuvaillaan värikkäin sanakääntein kuinka syvälle anukseensa Lindqvist ja muut dementoituneet kissapedot voivat työntää narsistisen prostatakerhonsa.

Korhonen tulee kotiin ja kertoo vaimolleen saaneensa potkut ja pettäneensä tätä ainakin viimeiset 10 vuotta neljän eri typykän kanssa. Vaimo muuttuu hysteeriseksi ja heittää Korhosen pihalle. Korhonen kysyy pihalle mopoilevalta pojaltaan, lähtisikö tämä kalaan vai pelattaisiinko korttia vai tehtäisiinkö jotain muuta mukavaa yhdessä?  No ei vitussa, sanoo poika ja menee pois.

Korhosen vanha äiti on saanut tutun perhelääkärin määräämään Jani Petterin tahdonvastaiseen hoitoon. Vastaanotolla pakkopaitaan puettu Korhonen ilmoittaa pitävänsä kaikkia psykiatreja hulluina, jotka uskovat jonkun liitukaudella eläneen Freudin horinoihin. Myöhemmin neurologi löytää Korhosen aivojen magneettikuvasta merkkejä aivoinfarktista, joka voisi selittää hänen käsittämättömän ja epäsosiaalisen käytöksensä.

Korhoselta katosi kaikki

Jani Petteri Korhoselta katosivat ystävät, perhe, työpaikka, työkaverit, pelikaverit, leijonaveljet, naapurisopu, appivanhemmat, työtodistus, Rukan hiihtolomat, leipomo Määttäsen ilmaiset joulupullat, appiukon neliveto Audi, firman luottokortti, sosiaalinen asema, ovikellon ääni paitsi silloin kun Jehovan todistajat vahingossa soittavat, reservissä yleneminen, mahdollisuus puolueen ehdokkuuteen, terveen paperit, isänpäiväkortit, työterveyshuolto, käyntikortit, pikkujoulujuhlat, liikelahjat, sukujuhlat, syntymäpäi-väkutsut, pitkät lounaat ja kauniit naiset. Ja kaikki tämä sen takia että hän puhui totta.

Nyky-yhteiskunnassa pärjääminen edellyttää kansalaiselta lähes alinomaista valehtelua ja asioiden vääristelyä sekä omien mielipiteiden ja totuuden piilottelua. Se on ainoa tapa kiivetä sosiaalisessa arvoasteikossa ja saavuttaa asema kunnon kansalaisena. Sille, joka säilyttää lapsenomaisen kykynsä puhua aina totta, käy niin kuin Korhoselle.

Noh, mikä oli sadun opetus - miten Korhosen sitten lopulta kävi? Hän ei osannut enää valehdella edes itselleen ja tajusi, että peilistä katsoi ylipainoinen, väsynyt ja alkoholisoitunut mies. Korhonen aloitti kuntoilun, lopetti alkoholin käytön ja tupakoinnin ja pudotti painoaan 35 kiloa. Nyt hän asuu yksin Korppoon saaristossa - tai on hänellä koira, mutta se ei onneksi ymmärrä loukkaantua Korhosen totuuksista. Kerran viikossa Korhonen käy kirkonkylässä, postittaa yleisönosastokirjoituksensa jota ei koskaan julkaista ja suututtaa kyläkauppiaan ja kaupan asiakkaat puhumalla totta. 

Älä ajattele itse !

Itse ajattelu on tavattoman vaikeaa. Paljon helpompaa on antaa jonkun muun ajatella puolestaan. Seurakunnat, puolueet ja eri järjestöt tarjoavat paljon puolesta-ajattelupalveluja kaikille jäsenilleen. Liityt vaan jengiin ja he kertovat, mitä mieltä Sinun tulee olla.

Lapset ovat syntyään itse ajattelijoita. Lapsen suusta kuulee totuuden. Meidän vanhempien tehtävänä on opettaa lapsi ajattelemaan samoin kuin me ja muu yhteiskunta ja näin vähitellen tukahduttaa lapsen oma ajattelu. Tätä prosessia kutsutaan lapsen kasvatukseksi. Viimeistään koulu, kirkko, armeija ja työelämä opettavat kuinka hyödyllistä on tehdä niin kuin sanotaan, eikä niin kuin itse ajattelee.

Ihmisen yhteiskunnallinen asema perustuu paljolti siihen, onko hän valmis lopettamaan itse ajattelun. Aivojaan voi käyttää myös niin sanotun ”kylkiaistin” kehittämiseen eli tunnistamaan aina sen mielipiteen, joka takaa nopeimman yhteiskunnallisen etenemisen. Viis siitä, onko se oma mielipide vai ei, kunhan sen avulla vaan pääsee etenemään. Etevimpien mielipidekameleonttien kyvyt riittävät aina eduskuntaan ja europarlamenttiin asti.

Kuninkaat inhoavat ajattelijoita

Vallassa olijat ovat kautta historian inhonneet itse ajattelijoita. Valta perustuu aina illuusioon ja harhaan ja on tosi inhottavaa kun joku itse ajattelija kertoo muille, ettei keisarilla olekaan vaatteita. Juuri siksi on olemassa puoluekuri. Jotta kansa ei nousisi kapinaan, on luotava harhakuva siitä, että he muka saisivat itse ajatella ja päättää jostakin. Tämän vuoksi aika ajoin järjestetään vaalit. Ehdokkaiksi pääsevät vain ne, jotka ovat kuuliaisesti nuoleskelleet puoluejohtoa ja jo ajat sitten lopettaneet itse ajattelun. Näin varmistetaan se, ettei käärme pääse livahtamaan vallan paratiisiin.

Itse ajattelijat ovat valitettavasti kuolemassa sukupuuttoon. Markkinatalouden kiihtyvä vauhti suosii valmiiksi pureskeltuja ideologioita, joissa ei omaa ajattelua tarvita, saati edes kysytä. Itse ajattelua harrastavia radikaali poliitikkoja tai luonnon-suojelijoita, jotka oikeasti kyseenalaistaisivat nykymenon, on hyvin vähän.

Kenellä on parhaat bileet?

Massat tukevat sitä puoluetta, joka tarjoaa parhaat bileet ja tanssitaitoisimmat kansanedustajat. Poliittinen ideologia on vanhanaikaista, koska se vaatii ajattelua ja omaksumiskykyä. Tilalle on tullut poliittinen brändi, jonka on luonut - ei suinkaan puolueväki - vaan mainostoimisto. Siksi puolueet kalastavat ehdokkaikseen nykyään hyvän näköisiä ja jostakin jo ennestään tunnettuja ihmisiä – aivan samantekevää onko heillä aivoja.

Itse ajattelijalla ei ole ystäviä. Hän ei ole kenenkään kaveri, koska hän voi aina yllättää muut ajattelemalla itse ja olemalla eri mieltä. Se tekee juuri itse ajattelijasta inhottavan ihmisen ja jokaisen uskonlahkon, puolueen ja järjestön vihollisen. Siksi muiden jäsenten on mahdollisimman tehokkaasti pyrittävä nuijimaan itse ajattelijat hengiltä.

Ulkoista ajattelusi !

Miksi sitten ajattelun luovuttaminen muiden tehtäväksi on kansan piirissä niin suosittua? Ihminen on perimältään hyvin laiska ja mukavuudenhaluinen ja itse ajatteleminen vaatisi liikaa energiaa. Siinä touhussa voisi vaikka väsyä, joutua muiden silmätikuksi ja kenties puolustamaan omia ajatuksiaan, pahimmassa tapauksessa vielä muiden syrjimäksi. Paljon mukavampaa on ulkoistaa ajattelunsa ja näin päästä nauttimaan ryhmäajattelun suomasta helposta elämästä ja kanta-asiakaseduista.

Miten ihminen saa kuolla ?

Luulisi että kuolema on mitä suurimmassa määrin ihmisen yksityisasia. Näin ei kuitenkaan ole. Yhteiskunta haluaa puuttua kuolemaasi ja valvoa, ettet onneton pölvästi vaan mene kuolemaan väärällä tavalla.

Kaikkein tuomittavin tapa kuolla ovat sydän- ja verisuonitaudit. Sukulaiset joutuvat häpeillen selittämään miksei vainaja suostunut syömään mautonta kiinankaalia, margariinin markkinoijat kokevat työmotivaation laskua ja Pekka Puska suuttuu, kun kansalliseksi vientituotteeksi mainostetun Pohjois-Karjala-projektin ennestäänkin kyseenalaiset tulokset romuttuvat.

Tältä kammottavan häpeälliseltä tavalta kuolla voi asiantuntijoiden neuvojen mukaan välttyä syömällä paljon mauttomia kasviksia, käyttämällä leivällä suolatonta ja mautonta levitettä, juomalla liitujauhon näköistä ja mautonta maitoa ja muutenkin nauttimalla elämästä. Kun sitten koko ikänsä on kuuliaisesti noudattanut kaikkien ravitsemusterapeuttien neuvoja voi välttyä sydänkuolemalta ja onnellisena kuolla kuusikymppisenä kasvisten torjunta-aineiden aiheuttamaan syöpään.

Kuolemanestoprojektit

Viranomaiset ovat onneksi kehittäneet meille lukuisia kuolemanestoprojekteja ja niitä hallinnoivia järjestöjä, jotka oikein työkseen vahtivat, etteivät kansalaiset pääse kuukahtamaan ennenaikaisesti ja väärällä tavalla.  Tupakkaa ei saa polttaa, koska keuhkosyöpään ei saa kuolla. Koko kansa on pakotettava uimakouluun, koska hukkumalla ei saa kuolla. Eläkeläisiltä on otettava ajokortti pois, koska liikenteessä ei saa kuolla. Valtio myy viinaa mutta sitä ei saa juoda, koska viinaan ei saa kuolla. Lihavien on häpeäsyistä ruvettava liikkumaan vaan yöaikaan, koska heillä pian kuitenkin on diabetes ja siihenkään ihminen ei saa kuolla.

Yhteiskunta pyrkii vaalimaan kansalaisten terveyttä ja estämään ennenaikaiset kuolemat, jotta meillä olisi paljon tuottavia ja työkykyisiä veronmaksajia. Yhtälö ei ole kansantalouden kannalta järkevää sillä samalla tullaan myös lisänneeksi eläkeläisten määrää, joten yhteiskunnan menot vaan entisestäänkin kasvavat. Yhteiskunnalle kuuliainen ja isänmaallinen kansalainen ymmärtää pysyä koko ikänsä terveenä, maksaa pirusti veroja ja kuolla ensimmäisenä eläkepäivänään.

Tällä hetkellä Suomessa syntyvän pojan eliniänodote on 75,5 vuotta ja tytön 82,3 vuotta. Odotettu elinikä on kasvanut dramaattisen paljon 1900-luvun aikana teollisuusmaissa: 50 vuodesta liki 80 vuoteen. Tähän on päästy perinteisin keinoin kuten parantuneella elintarvikehuollolla, hygienialla ja antibiooteilla. Suomalaisten odotettu elinikä ei tästä enää merkittävästi kohoa.  Lääketeollisuuden mainostamat uudemmat laajat kuolemanestoprojektit ovat usein täyttä silmänlumetta. Suurin otsikoin raportoidaan kuinka eturauhasen syöpäseulonta alentaa miesten kuolleisuutta eturauhassyöpään 20 prosenttia, mutta jätetään kertomatta, ettei kyseisellä kuolemanestoprojektilla ole kuitenkaan vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen. Ihminen kuolee ihan saman ikäisenä, mutta johonkin muuhun tautiin. Projektin ainoa vaikutus on se, että voit hiukan vaikuttaa siihen, mihin tautiin kuolet. 

                     

Vanhusten kennostot

Entä mitä tapahtuisi jos ihmisten elinikä saataisiin kaikkien kuolemanestojärjestöjen toiveen mukaisesti kohoamaan 100 vuoteen ja yli?  Kukaan ei saisi sydänkohtausta, kuolisi keuhkosyöpään, ei hukkuisi eikä ajaisi kolaria. Kaikilta leikattaisiin lonkat ja muut nivelet, vaihdettaisiin munuaiset ja maksat ja tehtäisiin satojatuhansia laihdutusleikkauksia. Seurauksena tästä kaikesta olisi se, että vanhoja kasarmeja ja kansakouluja jouduttaisiin muuttamaan höperöiden vanhusten kennostoiksi, joissa heitä syötettäisiin lusikalla. Aivoja ei voi vaihtaa ja iän myötä tulevaan pään pehmenemiseen ei kyetä kehittämään lääkkeitä. Yhteiskuntaa kohtaisi väestökatastrofi, jossa puolet väestöstä hoivaisi dementoitunutta mutta hengissä olevaa toista puolikasta.

Kuollaan ihan rauhassa

Niin että kuollaan nyt ihan rauhassa kukin omalla tavallaan.  Kuolemien estäminen tältä nykyiseltä tasoltaan on ihan turhaa hössötystä. Mitä ihmeen järkeä on estää kansalaisia kuolemasta jollain tietyllä tavalla kun ne sitten kuitenkin seuraavassa hetkessä kuukahtavat jollain toisella tapaa?  Ja onko lainkaan järkeä pyrkiä enää kasvattamaan ihmisten elinikää, jos seurauksena on kansakunnan höpertyminen?

Et ehkä usko tätä mutta jonain päivänä kuolet. Sitä ennen kannattaa nauttia elämästä, koska se on ainutkertainen mahdollisuus. 

Kuolemanestoprojektien sijaan kannattaa keskittyä elämäniloprojekteihin. 

Lapsi opetetaan valehtelemaan

Ihmisen ensimmäinen valhe on ”En se minä ollut”. 

Pieni lapsi on herttainen olento - hän ei osaa näytellä eikä valehdella.  Vanhemmille on suuri järkytys kun lapsi ensimmäisen kerran valehtelee vaikka yrittämällä siirtää syytä jonkun toisen niskoille. He tajuavat että puhtoinen, viaton enkeli on lentänyt pois ja lapsi on astunut ensimmäisen askeleen kieroon aikuisten maailmaan. Toisaalta he tuntevat peiteltyä tyytyväisyyttä siitä, miten lapsen valmiudet selviytyä maailmassa alkavat kehittyä.

Me opetamme lapsemme järjestelmällisesti valehte-lemaan. Kun Jani Petteri sanoo päivällis-pöydässä kaikkien kuullen, että Alma-täti on ruma, niin me lyömme lasta sormille ja torumme.  Kehumalla tätiä kivaksi saa karkin. Edelleenkin lapsen mielestä täti on kammottavan ruma, mutta hän oppii kuinka valehtelemalla saa karkkia ja muita etuja elämässä. Nelikymppisenä juuri osastopäälliköksi ylennyt Jani Petteri Korhonen kehuu pomoaan ja nauraa tämän tyhmille vitseille.

Lapsena meidän on vaikeaa ymmärtää sitä, miksi äiti ja Raamattu opettavat, ettei saa valehdella, kun kuitenkin kaiken aikaa pitää valehdella.  Lapsena emme vielä osaa valehdella hienovaraisesti ja taidokkaasti vaan räiskimme täyslaidallisia sinne tänne – meidän iskä voitti lotossa ja se on maailman vahvin. 

Myöhemmin, kun harjaannumme valehtelun jalossa taidossa, kykenemme esittämään asioita valheellisesti mutta siten, ettemme heti jää kiinni.  Opimme myös sen, että tuomitessamme valehtelun, emme niinkään puhu itse valehtelusta, vaan siitä kiinnijäämisestä.

Itselleen valehtelu

Kun olemme oppineet mitä kaikkea hyötyä muille valehtelusta on, siirrymme toiseen vaiheeseen, joka on monessa mielessä tuhoisa ja kohtalokas – alamme valehdella itsellemme.  Juoppo sanoo olevansa kohtuukäyttäjä, läski näkee peilistä 25 kiloa hoikemman ihmisen ja väkivaltainen sadisti ei koskaan tekisi pahaa kärpäsellekään. Valehtelemalla me annamme itsellemme luvan tehdä asioita, jotka tiedämme pahoiksi. 

Valehtelun taustalla on mitä suurimmassa määrin inhimillinen laiskuus. Siinä suhteessa olemme perimältämme hyvin lähellä laiskiaisia, jotka päivät pitkät löhöävät puun oksalla nauttien elämästään. Kaikki totuuden puhuminen nimittäin vaatii hirvittävän paljon enemmän energiaa kuin valehtelu. Olemalla rehellinen ja tunnustamalla mokamme joudumme arvostelun kohteeksi, puolustautumaan ja kenties jopa korvaamaan virheemme. Valehtelemalla ja yrittämällä siirtää kuormaa jonkun muun kannettavaksi pääsee onnistuessaan paljon helpommalla ja energiaa kuluu vähemmän. Kun valehtelemme itsellemme, ettemme ole ylipainoinen, niin ei tarvitse lähteä lenkille tai muuten rääkätä itseään fyysisesti – voi vaan maata sohvalla. AA-kerhon oven avaaminen vaatii niin paljon energiaa, että ennen kuin siihen jaksaa ryhtyä, kannattaa ensin yrittää valehdella itselleen olevansa kohtuukäyttäjä.

Tosi isot valheet

Kehuessamme pomoamme fiksuksi, anoppia kauniiksi tai liioitellessamme verottajalle työmatkakuluja syyllis-tymme pienimuotoiseen valehteluun, joka ei suista planeettaamme radaltaan vaan antaa meille pikemminkin mukavia elämän pikavoittoja. Sen sijaan hyvin vaarallinen valehtelun laji on kollektiivinen valhe, jossa kokonaiset kansakunnat alkavat uskoa aluksi täysin mahdottomalta tuntuvia asioita. Muuan tunnettu valtakunnan kansleri ja satusetä sai kokonaisen kansan uskomaan omaan ylivertaisuuteensa ja syyllistymään megalomaaniseen itselleen valehteluun. Talouselämän puolella viimeaikaiset pankkikriisit osoittavat kuinka vuositolkulla kyetään myymään tyhjää, koska kaikki valehtelevat toisilleen eikä kukaan halua kuulla ilmiselvää totuutta.  Tällaiset kollektiiviset valheet voivat oikeasti joskus suistaa planeettamme radaltaan.

Satuakatemia

Ensimmäisestä valheesta alkaa koko ihmisen iän kestävä satuakatemia, jonka portaissa rämpimällä yksilöt kehittyvät eri suuntiin. Huonoimmat oppilaat, jotka eivät paljoa opi ja vielä aikuisenakin puhuvat enimmäkseen totta, syrjäytyvät yhteiskunnasta ja sen huippupaikoilta. He viettävät elämäänsä erakkoina, koska totuuden puhujilla ei tunnetusti ole ystäviä.

Yläasteelle selviävät duunarit, joita motivoidaan sadun sirkushuveilla – kertomalla että vastakkainasettelun aika on ohi ja pitämällä keskiolut kaupoissa. Heille valhe on mennyt vain osittain läpi – he osallistuvat valheleikkiin mutta tietävät porvarien valehtelevan heille kaiken aikaa.

Satuakatemian ylioppilasluokalta valmistuu kunnon keskiluokka, joka valehtelee itselleen olevansa parempaa ja älykkäämpää kansanosaa ja uskoo siksi mielellään yläluokan heille syöttämän valheen – velvollisuuden suoriutua valtavasta työ- ja verotaakasta. Näitä ihmisraukkoja huijataan ja ohjataan sellaisilla illuusioilla kuin kunniamerkit, työsuhdeauto, vip-jäsenyys ja sadunhohtoiset hienot tittelit. 

Parhaimmat maisterinpaperit saavat yläluokan edustajat, joille lapsesta asti kerrotaan satua siitä, kuinka he oikeasti ja rehellisesti ansaitsevat sen jättiomaisuuden, joka sukupolvesta toiseen pitää hengissä heitä ja heidän aivottomia jälkeläisiään ilman työnteon ja ponnistelun vaivaa.

Valmistuakseen tohtoriksi on suoriuduttava vaikeasta testistä, jossa pitää samaan aikaan valehdella sekä itselleen että muille, unohtaa kaikki lupaukset, eikä vasen käsi saa tietää mitä oikea tekee.  Testistä selvinneet ryhtyvät poliitikoiksi.

Valheen evoluutio

Pienen valheen kehittyminen koko kansakuntaa ohjaavaksi kollektiiviseksi illuusioksi on yhtä kiehtovaa kuin ameban kehittyminen tyrannosaurukseksi. Evoluutiota ohjaavat Darwinin lait, joissa vain elinkelpoisimmat pääsevät jatkamaan sukua. Valheen evoluutiossa eniten mielihyvää tuottavat valheet pääsevät jatkoon ja lisääntyvät keskenään.

Evoluutioteoria perustuu siihen, että luonnossa syntyy kaiken aikaa mutaatioita, joista jotkut ovat edullisia ja jotkut haitallisia. Ensimmäinen pitkäkaulainen kirahvi pärjäsi paremmin ylettymällä ainoaan ravinnonlähteeseen eli puiden latvuksiin. Lyhytkaulaiset kuolivat nälkään ja pitkäkaulaiset lisääntyivät keskenään ja pian koko lauma oli pelkästään pitkäkaulaisia.  Näin yksinkertaista on evoluutioteoria.

Mutaatiot

Valheen evoluutiossa syntyy myös mutaatioita – hyviä ja huonoja valheita. Huonot valheet ovat syntyessään liian pieniä ja kuolevat pois heti kättelyssä mutta hyvät valheet jäävät henkiin.  Valheen on syntyessään oltava riittävän suuri, muuten se ei yksinkertaisesti ole elinkelpoinen.  Ihminen synnyttää valheita jatkuvalla syötöllä. Keskimäärin yhden valheen siittämisestä sen synnyttämiseen kuluu noin yhdeksän sekuntia. Alle viiden sekunnin syntyvät valheet ovat niin sanottuja hätävalheita, jotka eivät useinkaan jää henkiin.

Jatkuva valehtelu perustuu ihmisen laiskuuteen ja haluun päästä kaikesta vähemmällä. Valehtelemme saadak-semme helpolla jotakin etua itsellemme tai välttyäk-semme rasitukselta ja vastuunkannolta. Ihminen on perimältään laiska ja yrittää aina siitä, mistä aita on matalin. 

Pieni lapsi ei osaa valehdella. Ihminen tulee valhekypsäksi vasta parin vuoden iässä.  Lapsi oppii nopeasti valheen hyvin käyttökelpoiseksi työkaluksi elämässään ja alkaa tuottaa näitä mutaatioita – hyviä ja huonoja valheita - ympäristönsä testattavaksi. Hyvä valhe ja illuusio tuovat luojalleen enemmän ravintoa ja hyvinvointia ja myös merkittävän pariutumisedun, samaa minkä edullinen mutaatio teki kirahville.

Ihmisessä tapahtuu monia muutoksia hänen tullessaan valhekypsäksi. Etenkin pojat kertovat valheita möreämmällä äänellä ja selkärankaa kuivattava itselleen valehtelu lisääntyy. Sekä tytöillä että pojilla kasvaa kiinnostus vastakkaiselle sukupuolelle valehteluun. Tämä ominaisuus jääkin sitten pysyväksi ja myöhemmällä iällä sitä kutsutaan romantiikaksi.

Emävalhe

Kun hyvä valhe, joka on riittävän suuri ja elinkelpoinen, liittyy toiseen samanlaiseen, syntyy evoluution seuraava aste – emävalhe. Emävalheessa kahden tai useamman valheen edulliset ominaisuudet vahvistavat toinen toistaan.  Hyvä esimerkki emävalheesta on prosessi, jossa eri hallituspuolueiden katteettomat lupaukset yhdistetään ja näin saadaan aikaan hallitusohjelma.  Näin valheita yhdistämällä koko homman uskottavuus kasvaa. 

Emävalhe on yksinkertaista valhetta paljon monimutkaisempi organismi, johon on kehittynyt sisäinen puolustusmekanismi. Emävalheesta ei jää enää niin helposti kiinni, koska tämä immuunijärjestelmä valvoo itseään ja synnyttää jatkovalheen heti kun kiinnijäämisriski uhkaa.  Kun systeemi on tuottanut riittävän monta jatkovalhetta, ei kukaan pysty enää muistamaan missä oli jutun alkupää ja näin koko homma kuivuu kasaan.  Enemmän asiasta kiinnostuneet voivat kuunnella pääministerin haastattelutuntia.

Emävalheella ei ole kovinkaan montaa luonnollista vihollista ja se saa levitä ja lisääntyä yleensä kaikessa rauhassa. Pahimpia saalistajia ovat julkisen sanan edustajat, joista eräät ovat oikein innostuneita emävalheiden metsästyksestä. Sellaiset luonto-ohjelmat, kuten MOT, eivät sovellu lasten katsottaviksi niiden sisältämien teurastuskohtauksien vuoksi.  Etenkin emävalheen paloittelukohtaukset voivat aiheuttaa järkytystä ja pahoinvointia ainakin poliittisissa piireissä.

Kun emävalhe on pysynyt riittävän kauan hengissä, siihen totutaan ja sitä ei enää edes epäillä. Kaikki uskovat Suomen puolustuskykyyn tai tasa-arvoiseen hyvinvointi-valtioon, eivätkä ihmettele jos siivoojan veroprosentti on korkeampi kuin kartanon omistavalla pankinjohtajalla.  Tässä piileekin juuri emävalheen hienous – kun sitä vaan jaksaa sinnikkäästi toistaa ja pitää hengissä vuodesta toiseen, se muuttuu ikään kuin todellisuudeksi. Tällöin voidaan puhua jo valheen evoluution korkeimmasta asteesta eli kollektiivisesta illuusiosta.

Kollektiivinen illuusio

Kollektiivinen illuusio on evoluution tulos - elinvoimaiset mutaatiot, eli riittävän suuret valheet, ovat raivanneet itsensä pyramidin huipulle.  Se on jo mittaluokassaan niin törkeän suuri valhe, että sen epäileminen vaatii uskallusta.  Mitään pelkäämätön lapsi voi todeta, ettei keisarilla ole vaatteita mutta kaikkien yhteiskunnallisesta asemastaan kiinni pitävien aikuisten on syytä varoa epäilevien lausuntojen antamista.  Totuuden puhuminen ja kollektiivisen illuusion epäileminen voivat suistaa aikuisen ihmisen pois raiteiltaan. Hänet leimataan hulluksi, epäsosiaaliseksi, ilonpilaajaksi, kateelliseksi, katkeroituneeksi, yhteiskunnan viholliseksi ja lopulta ihmispolo eristäytyy viettämään erakkoelämää kalastajana.

Jotta ihminen voisi saavuttaa merkittävän yhteiskunnallisen aseman, ei riitä, että hän hyväksyy kollektiiviset valheet ja illuusiot vaan hänen on myös tuettava ja vahvistettava niitä. Vuorineuvoksen on osallistuttava maanpuolustusseminaariin, vaikka hän hyvin tietää, että tosi paikan tullen meidän Hornettimme ammutaan alas kymmenessä minuutissa. Ministerin on hallitusyhteistyön nimissä puhuttava soopaa hyvinvointiyhteiskunnasta vaikka tilastojen mukaan köyhiä on yli 700 000. Ja ilmastomuutos on ihmisen aiheuttamaa, sitä epäilevät tutkijat eivät saa apurahoja ja pian heidät varmaan kivitetään kuoliaaksi. 

Kollektiivinen illuusio on valheen evoluution huippu, tyrannosaurus, jonka voimaa kukaan ei uskalla epäillä.