Tasa-arvoa ei ole

”Suomen kansalaiset ovat perustuslain mukaan hyvin tasa-arvoisia – toiset ovat vaan vähän tasa-arvoisempia kuin toiset”

Suomen perustuslain kuudennen pykälän mukaan ” Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”.  Pidämme maatamme länsimaisen sivistyksen, demokratian ja ihmisten välisen tasa-arvon mallimaana.

Toteutuuko tasa-arvo oikeasti? Entä jos se onkin vain sana, jota olemme tottuneet toistamaan ajattelematta sen sisältöä kovinkaan tarkkaan?

Kannatan ehdottomasti feminismiä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kannatan sitä jopa niin paljon, että vaadin jokaista Suomen kansalaista, on sitten nuori mies tai nainen, suorittamaan vähintään puolen vuoden mittaisen yhdyskuntapalvelun. Palvelun muodon voisi pääsääntöisesti valita itse, joko asepalvelus tai siviilipalvelus. Jos Suomi olisi oikeasti tasa-arvoinen maa, niin se tekisi niin kuin Israel, jossa sekä miehet että naiset velvoitetaan joko armeijaan tai siviilipalveluun. Nuorille naisille tekisi oikein hyvää puolen vuoden pituinen yhdyskuntapalvelus esimerkiksi työvoimapulasta kärsivillä hoitoaloilla. Se olisi jo suuri asia, jos vanhuksille tarjottaisiin mahdollisuus päästä avustajan kanssa pihalle ulkoilemaan joka päivä. Lehmillehän EU-direktiivi säätää päivittäisen ulkoiluoikeuden, vanhuksilla ei sellaista ole.

Naisasialiitto Unioni on ansiokkaasti ajanut jo vuosia miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Jostain syystä heiltä on kuitenkin unohtunut tämä kaikkein räikein sukupuolten välinen tasa-arvokysymys – miksi vain puolet suomen kansasta on velvoitettu ase- tai siviilipalvelukseen?

Armeijalta tai siviilipalvelulta voi tässä tasa-arvon mallimaassa välttyä toki muillakin keinoilla kuin olemalla nainen. Riittää jos olet sattunut syntymään Ahvenanmaalle tai kuulut Jehovan todistajiin tai olet huippu-urheilija.  Ahvenanmaa on demilitarisoitu alue, mutta miten se estää ahvenanmaalaisnuoria suorittamasta siviilipalvelusta?

Entä Jehovan todistajat?  Kunnioitan heidän uskonnollista vakaumustaan siinä kuin muidenkin, mutta mikä tekee Jehovan todistajanuoren Suomen lain edessä erilaiseksi verrattuna esimerkiksi tuiki tavalliseen evankelisluterilaiseen seurakuntanuoreen, joka ei oman vakaumuksensa vuoksi halua mennä armeijaan?

Entä millä perusteella Koivun jääkiekkoilijaveljekset suorittivat armeijan nukkumalla kasarmilla vain muutaman yön? Lainsäädännöstämme ei löydy sellaista kohtaa, jossa urheilu mainittaisiin vapauttamisen perusteeksi.

Armeija tarvitsee oman imagonsa pönkittämiseen nuorison idoleita, joille sitten luvataan helpot oltavat jos he suostuvat pum-pum -mannekiineiksi.  Säälittävää kuinka meidän urheilujournalistimmekin menevät mukaan tähän huiputukseen ja sadun kerrontaan. 

Samapalkkaisuus

Samapalkkaisuus on yksi tasa-arvoajattelun keskeisiä teemoja. Samasta työstä pitää maksaa sama palkka riippumatta esimerkiksi työn tekijän sukupuolesta. Mies saa kuitenkin tilastojen mukaan samasta työstä 20 % enemmän palkkaa kuin nainen, johtuen ilmeisesti siitä, että kiveksiin uskomuksen mukaan on sitoutuneena älykkyyden ja ahkeruuden lisäksi johtamiskyky.

Kaikkein räikein esimerkki on kuitenkin se, jossa tismalleen samasta työstä maksetaan alhaisimmillaan 800 euroa ja korkeimmillaan jopa kymmeniä tuhansia euroja kuukaudessa. Maamme eläkeläiset tekevät kaikki samaa ja yhtä vaativaa työtä, eli ei mitään. Työaika ja työn vaatimustaso on sama kaikille. Miksei tässä tapauksessa samasta työstä makseta samaa palkkaa? 

 

Huippukorkeiden eläkkeiden puolustajat väittävät mielellään itse työllään keränneensä oman eläkkeensä, mikä ei pidä paikkaansa kuin hyvin pieneltä osalta. Raha eläkkeisiin tulee yhteiskunnalta. Saman logiikan mukaan korkeiden eläkkeiden puolustajat voisivat vaatia yhteiskunnalta vain heille tarkoitettuja paremmin asfaltoituja teitä, muita parempaa terveydenhoitoa ja lapsilleen muita parempaa koulutusta, koska he ovat aikoinaan maksaneet muita enemmän veroja.

Pratar du svenska?

Maassamme on myös kielellistä epätasa-arvoa.  Jos satut olemaan suomenruotsalaisen perheen penska tai muuten pratar svenska jätte bra niin yliopiston ovet aukeavat sinulle paljon helpommin kuin suomea puhuville. Moniin Åbo Akademin tiedekuntiin pääsee sisälle jos yleensä on pää hartioiden välissä – kunhan puhuu vain hyvin ruotsia.

Ruotsin kielen asema perustuu ammoin taakse jääneeseen historialliseen taustaan ja siihen että maamme rahakkaan ankkalammikon jäsenet kokevat sen omalle itsetun-nolleen tärkeäksi. Lapsille koulujen yhä jatkuvaa pakkoruotsia perusteellaan asioilla, jotka sitten aikuisena kyllä huomaa huijaukseksi. Työelämän kansainvälisissä kokouksissa puhutaan englantia, myös pohjoismaisten kollegojen kesken, ja se on hyvä asia.

Ruotsia siis pitäisi pakottaa kaikki kersat lukemaan sen takia, että jossain Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla on muutama harva Pettersson ja Andersson, jotka eivät halua opetellakaan puhumaan suomea. Outoa demokratiaa, jossa suuri enemmistö taipuu solmulle pikkuruisen vähemmistön edessä.

Kaksikielisyys on kuulemma maallemme rikkaus. Minusta se ei ole rikkaus vaan aiheuttaa köyhtymistä. Kuinka kalliiksi suomea äidinkielenään puhuville veronmaksajille tulee tarpeettoman kaksikielisyyden ylläpitäminen jo pelkästään yliopistolaitoksessa, puhumattakaan kaikesta muusta valtionhallinnon kaksinkertaisesta miehityksestä? Tämä typeryys loppuu varmaan vasta siinä vaiheessa kun venäjää äidinkielenään puhuvia on enemmän kuin ruotsia puhuvia ja joku alkaa vaatia katukyltteihin suomenkielisen kadunnimen jälkeen samaa kyrillisillä kirjaimilla. Siinä vaiheessa todetaan yhteen ääneen, että pelkkä suomen kieli riittää.

Alueellinen epätasa-arvo vasta onkin yhteiskunnassamme jo räikeää luokkaa. Maaseudulla asuvat eivät kohta saa enää mitään palveluja yhteiskunnalta mutta veroja pitää kuitenkin maksaa entiseen malliin.

Vuorineuvoksen verot

Verotus onkin yksi kummallisimpia asioita tasa-arvon kannalta. Köyhiä on vuosikaudet lohduteltu sillä, että rikkaat sentään maksavat hirvittävää veroa. Todellisuudessa kovia veroja suhteessa ansiotasoon maksavat vain köyhät itse ja alempi keskiluokka, joilla ei ole mahdollisuutta nostaa elantoaan pääomatuloina.  Vuorineuvoksen  kokonaisveroprosentti on alhaisempi kuin heidän autonkuljettajillaan.

Tästä puhuttaessa rikkaat siirtyvät aina kovin mielellään prosenteista kokonaislukuihin ja muistuttavat loukkaantuneina ja suureen ääneen, kuinka monta sataa tuhatta on tullut veroja viime vuonnakin maksettua.  Ansioiden keskittäminen pääomatuloiksi on laillistettua veronkiertoa, jota tekijät eivät tietenkään halua myöntää. 

Ihmisrodun säälittävää luonnetta kuvastaa se, että mitä rikkaampi olet, sitä kitsaampi olet maksamaan veroja.  Kuitenkin samaiset suurituloiset keikistelevät mielellään mitalit rintapielessä esittämässä suurta Isänmaan ystävää. Verojen maksaminen, etenkin kun siihen on hyvin varaa, olisi suurinta isänmaallisuutta.

Suomen kansalaiset ovat perustuslain mukaan hyvin tasa-arvoisia – toiset ovat vaan vähän tasa-arvoisempia kuin toiset.